Englantilainen eläinlääkärihomeopaatti Sue Armstrong, MA VetMB VetMFHom CertIAVH MRCHS RsHom piti taannoin eläinhomeopaattien jatkokoulutusseminaarin eläinten autoimmuunisairauksista Helsingissä. Osallistujat saivat kolmessa päivässä tuhdin tietopaketin autoimmuunisairauksien yleisyydestä, syntymekanismeista, eri sairauksien erityispiirteistä sekä eläinlääketieteellisestä ja homeopaattisesta hoitotavasta. Suen mukaansatempaava ”evidence based” lähestymistapa tarjosi kuulijoilleen perspektiiviä ja työkaluja autoimmuunisairauksien homeopaattiseen hoitoon.
Ihmisillä on myös todettu syy-seurausyhteys mm. seuraavien autoimmuunisairauksien taustalla: bakteeritulehdukset –> nivelreuma, home- ja elohopea-altistus -> kilpirauhasen toimintahäiriöt, herpes virus & stressi -> MS, mykobakteeri, listeria, klamydia -> Crohnin sairaus, Clostridia -> selkärankareuma. Homeopaattisesti tarkasteltuna autoimmuunisairauden taustalla on usein ensimmäisen elinvuoden aikana sattunut ”mitätön” oireilu tai tapahtuma; ihottuma, ontuma, erilaiset eritteet korvista, anaaleista, ihosta, joka on ”hoidettu kuntoon”, eikä välttämättä ole oireillut suuremmin sen koommin. Valitettavasti näillä ensimmäisen elinvuoden tapahtumilla on kuitenkin hoidollisesti tärkeä syy-seuraussuhde ja usein ne kielivät mahdollisesta alttiudesta sairastua autoimmuunisairauteen myöhemmässä elämän vaiheessa.
Laukaiseva tekijä autoimmuunisairauksissa
Kehittyäkseen autoimmuunisairaudet vaativat aina jonkin laukaisevan tekijän. Tällaisia voivat olla stressi, ympäristömyrkyt ja kemikaalit – mukaan lukien puutarhan lannoitteet ja siivouskemikaalit, hormonaalinen epätasapaino, immuunipuolustusta heikentävät virukset, rokotukset, matolääkkeet, ruoka-aineallergiat, lääkkeet, perimä, linjasiitos, jne. – kukin yhdessä tai erikseen.
Voimakas tunne-elämän stressi on suurin autoimmuunisairauksia laukaiseva tekijä ihmisillä eikä sen merkitystä eläimilläkään voida väheksyä. Eläimen menestyksekäs hoito vaatii siis myös elinympäristön ja –olosuhteiden stressitekijöiden minimoimista. Kiima, valeraskaudet, raskaus- ja imetysaika puolestaan ovat elimistölle hormonaalisia stressikausia, jolloin kehon ylimääräistä rasittamista kemikaalein, lääkityksin tai rokotuksin tulisi ehdottomasti välttää. Kiima-aikojen hajutulva on syytä huomioida myös seksuaalisesti virittyneiden urosten kohdalla sillä testosteroniryöpsähdys voi heikentää immuunipuolustusta. Toistettujen rokotteiden on todettu aiheuttavan systeemisiä autoimmuunisairauksia, heikentävän kollageenin tuotantoa ja laatua, aiheuttavan ihonsisäisiä verenvuotoja, keskenmenoja ja hermostollisia häiriötiloja (Purdue University School of Veterinary Medicine Studies / 1999 Hayward study on vaccines).
Merck Manualin mukaan yksilöä, jolla tai joiden suvussa on B ja/ tai T-solujen toimintahäiriöitä (immuunipuolustusjärjestelmän häiriöitä) ei tulisi rokottaa. Sama pätee madotuksiin ja niskaan laitettaviin ulkoloishäätöihin. Ravintoneuvonta on myös olennainen osa autoimmuunisairauksien hoitoa. Valmisruoan säilöntäaineet ja synteettiset antioksidantit vaikuttavat ei-toivotusti mm. A- ja E-vitamiinien ja seleenin imeytymiseen sekä muuttavat solukalvojen ja ruoansulatuskanavan toimintaa ja myrkkyjen poistumista kehosta. Toistuvat lääkekuurit, rokotteet, madotukset, ultraäänitutkimukset – mutta myös ylipitkät echinaforce ja spiruliinakuurit voivat pahimmillaan toimia autoimmuunisairauksien laukaisijoina eläimillä. Eläinhomeopaatin työ vaatii paitsi laji- ja rotutuntemusta, myös tautien taustojen, diagnosointi- ja hoitotapojen tuntemusta, sekä ravitsemuksen ja käyttäytymismallien tuntemusta unohtamatta hyvää ja perusteellista homeopaattista taustatyötä. Sue Armstrongin haastatteluvideo