Homeopatia hoitomuotona: Kuinka parantua sairaudesta johon ainut hoitomuoto on kortisoni?

Kuinka homeopatian avulla voi parantua sairaudesta johon ainut hoitomuoto on kortisoni? Viime keväänä koirani kuono aukesi. Syytä ei löydetty sillä heti ensimmäisenä häntä hoidettiin kortisonilla joka tuhosi mahdollisuuden koepalan ottoon. Kuono ja naama muuttuivat veriseksi mössöksi parissa päivässä. Diagnosointina oli autoimmuunisairaus auringolle. Eli jatkossa ei koiraa aurinkoon ja kortisoonia, kortisoonia ja kortisoonia. Se kyllä auttoikin kera antibioottien, mutta ei parantanut täysin vaivaa. Nenä kyllä parani mutta silloin tällöin pieniä patteja ilmaantui ja hoitomuotona oli kortisooni. Auringonotolla ei asiaan ollut vaikutusta, patit saattoivat ilmaantua ihan sateisellakin kelillä. Syksyllä kovan onnen koiraa puri kyy, ja kävimme aika lähellä kuolemaa. Lääkärin sanoin: 'Jos se ensi yöstä selviää niin sitten se jää eloon'. Koira selvisi, ja yön pikkutunteina löysin Ameriikasta keskustelun, jossa koiralla oli tullut samankaltaisia oireita rokotuksista. Ja pieni kello päässäni kilkatti, koska rokotuksillahan olimme käyneet ennen nenän aukeamista. Sivustolla useampi eläinlääkäri suositteli homeopatiaa, ja aihe alkoi kiinnostamaan. Kyynpureman seurauksena myöskin pitkään ajatuksissa kytenyt vaihto raakaruokaan sai tarvitsemansa kimmokkeen. Jaanan kotisivut löydettyäni otin häneen yhteyttä ja sovittiin treffit. Noin tunnin keskustelutuokio virui melkein kahteen tuntiin ja läpi käytiin niin koiran kovan onnen lapsuus kun kaikki sairastelutkin. Ruokavalio katsottiin kohdalleen ja aloitin noiden mysteeristen pikkupurkkien kanssa elämisen. Ja enpä silloin uskonut millainen vaikutus niillä koiraan olisikaan.
Sain tämän asiakaspalautteen eilen. Kyse on todella koskettavasta tarinasta, jossa eläimen henki oli hiuskarvan varassa monellakin tapaa. Kun lähimmäinen on pulassa, kaikki apu on tarpeen. Onneksi saatoimme homeopatian keinoin auttaa tämän koiruuden kuntoon ja takaisin onnellisuuden ilmapiiriin!
Kuinka homeopatian avulla voi parantua sairaudesta johon ainut hoitomuoto on kortisoni? Viime keväänä koirani kuono aukesi. Syytä ei löydetty sillä heti ensimmäisenä häntä hoidettiin kortisonilla joka tuhosi mahdollisuuden koepalan ottoon. Kuono ja naama muuttuivat veriseksi mössöksi parissa päivässä. Diagnosointina oli autoimmuunisairaus auringolle. Eli jatkossa ei koiraa aurinkoon ja kortisoonia, kortisoonia ja kortisoonia. Se kyllä auttoikin kera antibioottien, mutta ei parantanut täysin vaivaa. Nenä kyllä parani mutta silloin tällöin pieniä patteja ilmaantui ja hoitomuotona oli kortisooni. Auringonotolla ei asiaan ollut vaikutusta, patit saattoivat ilmaantua ihan sateisellakin kelillä. Syksyllä kovan onnen koiraa puri kyy, ja kävimme aika lähellä kuolemaa. Lääkärin sanoin: ”Jos se ensi yöstä selviää niin sitten se jää eloon”. Koira selvisi, ja yön pikkutunteina löysin Ameriikasta keskustelun, jossa koiralla oli tullut samankaltaisia oireita rokotuksista. Ja pieni kello päässäni kilkatti, koska rokotuksillahan olimme käyneet ennen nenän aukeamista. Sivustolla useampi eläinlääkäri suositteli homeopatiaa, ja aihe alkoi kiinnostamaan. Kyynpureman seurauksena myöskin pitkään ajatuksissa kytenyt vaihto raakaruokaan sai tarvitsemansa kimmokkeen. Jaanan kotisivut löydettyäni otin häneen yhteyttä ja sovittiin treffit. Noin tunnin keskustelutuokio virui melkein kahteen tuntiin ja läpi käytiin niin koiran kovan onnen lapsuus kun kaikki sairastelutkin. Ruokavalio katsottiin kohdalleen ja aloitin noiden mysteeristen pikkupurkkien kanssa elämisen. Ja enpä silloin uskonut millainen vaikutus niillä koiraan olisikaan. Jo ensimmäisen viikon aikana koiran olemus muuttui. Kuona-aineet tulivat sekä korvista että takapäästä läpi, ja myöskin toisiin koiriin suhtautuminen muuttui selvästi. Ennen niin kärttyisä koira muuttuikin toisia sietäväksi. Ei sillä, ei koirani iholle silti vieläkään tulla ihan kyselemättä, mutta siedetään jo toiset kaverit. Nenän patit muuttuivat lieväksi punoitukseksi ja vasteaika kasvoi merkittävästi. Ei tarvinnut enää kun tipat silloin tällöin. Kunnes päätin sterilisoida koirani. Eläinlääkäri odotti hieman huolestuneen näköisenä meitä, ja kertoi että koirani naama oli turvonnut. Ja tietenkin hoidoksi suositteli kortisoonia ja toivoi että kenties sillä vaiva häviäisi. Heti kun istuin autoon soitin Jaanalle ja kuinka ollakkaan turpoaminen saatiin kuriin, ihan ilman kortisonia. Jota muuten ei olla tarvittu kertaakaan tuon itsenäisyyspäivän jälkeen. Nyt vierelläni nukkuu elämäsä kunnossa oleva pieni koiruus, ilman kortisoonia ja nauttien elämästä! Lue lisää hoitokertomuksia asiakkailtani heidän kokemuksistaan homeopatiasta…
Back to Top